Hiljattain avatut Flere mot sjakktoppen -verkkosivut kielivät Norjan shakkiliiton kovista tavoitteista: maassa tähdätään eteenpäin sen sijaan että jäätäisiin pelkästään ihastelemaan hallitsevan maailmanmestarin saavutuksia. Esimerkiksi Bakun shakkiolympialaisista 2016 irronnut viides sija valaa uskoa tulevaan.

Norjassa on tällä haavaa 16 suurmestaria:

– Minun tehtävänäni on pitää huoli siitä, että maahan saadaan vähintään kymmenkunta suurmestaria lisää, toteaa ruotsalainen Jesper Hall, joka alkuvuodesta palkattiin tämän kunnianhimoisen projektin vetäjäksi.

KvM Hall on epäilemättä pätevä henkilö tehtävään, onhan hän aiemmin valmentanut niin kotimaansa kuin Norjankin nuorisomaajoukkueita. Sitä paitsi hän on nytkin seulomassa Ruotsille lahjakkuuksia Team Sweden -hankkeen puitteissa.

Norjalaiset aikovat siis kiriä itänaapurinsa ohi osittain ruotsalaisopein. Se vaatii aivan uudelle kymmenluvulle yltämistä, sillä Ruotsi on tähän mennessä tuottanut 24 suurmestaria.

Maita vertailtaessa on kuitenkin syytä muistaa, että Norja on niukasti niskan päällä niin 2000-luvulla kuin 2010-luvullakin saavutetuissa arvoissa.

Flere mot sjakktoppen -projektissa keskitytään paitsi vahvaan paikalliseen vaikuttamiseen (mukana on yksitoista aluetta etelästä aina Finnmarkiin eli Ruijaan saakka) myös kolmeen maajoukkueeseen, joissa on yhteensä kuutisenkymmentä 13–23-vuotiasta lahjakkuutta; heistä kolmella on jo suurmestarin arvo.

Tärkeää on myös se, että tyttöjä on mukana kelpo määrä: ”Team Norway Challengessa” ja ”Utviklingslandlagetissa” heitä on kumpaisessakin puolen tusinaa, yhdeksän hengen ”Team Norwayssa” kolme.

Jesper Hallilla on tavoitteet selvillä:

– Uutta Magnusta ei sentään ole näköpiirissä, mutta kun seuraava huippulahjakkuus ilmaantuu, meidän on oltava valmiina. Strategianani onkin luoda rakenteet, aloittaa perusteista ja panostaa mahdollisimman laajaan kärkiryhmään.

Ensi vuonna 50 vuotta täyttävä Hall on puuhannut shakkivalmennuksen parissa lähet puolet elämästään:

– Elämässäni tapahtui käännekohta Ruotsin mestaruusturnauksen aikana 1997. Tuolloin pieni poika tuli luokseni ja kysyi, miten hänen tulisi menetellä shakissa edistyäkseen. Olin jo tarjoamassa hänelle vakiovastauksia harjoittelun merkityksestä ja shakkikirjojen tutkimisesta, kun sain déjà vun. Miten olinkaan ollut samanlaisessa tilanteessa oman urani alkutaipaleella! Mitä shakkiliitto oli silloin tehnyt meidän nuorten hyväksi?

Parikymmentä vuotta aiemmin Jesper Hall oli oppinut shakin isältään ja innostunut saman tien. Skoonelaispoika liittyi kotikaupunkinsa Kristianstadin shakkikerhoon ja kehittyi tasaiseen tahtiin yhdeksi maansa lupaavimmista pelaajista.

Hallin teinivuosina Ruotsissa oli vielä tarjolla sellainenkin ylellisyys kuin shakkilukio, joka piti majaansa Norrköpingissä. Keskeisiin opettajiin kuului maansa mestaruuden kahdesti voittanut KvM Nils-Gustaf Renman, varsinaiselta ammatiltaan matematiikan lehtori.

– Kirjoitin ylioppilaaksi shakkilukiosta ja aloin panostaa shakkiin eräänlaisena puoliammattilaisena. Samalla opiskelin Lundin yliopistossa kirjallisuutta ja teatteria.

Hall ehti toimia erilaisissa teatteri- ja kulttuuriprojekteissa ennen todellisen kutsumuksensa löytämistä:

– Pikkupojan minulle esittämä kysymys shakissa kehittymisestä herätti uteliaisuuteni ja otinkin melko pian yhteyttä Ruotsin Shakkiliittoon. Kun tiedustelin, miltä heidän valmennusrakenteensa näytti, sain kuulla, että mitään sellaista ei ollut olemassakaan. Sitten he ehdottivat että minä laatisin moisen.

Jesper Hallin elämässä alkoivat nyt työntäyteiset vuodet, jolloin hän keskittyi lahjakkuuksien kehittämiseen ja valmentamiseen niin Norjassa kuin kotimaassakin:

– Vuonna 2007 tulin valituksi Ruotsin Shakkiliiton hallitukseen. Tarkoituksenani oli jatkaa lahjakkaiden nuorten parissa, mutta oivalsin myös että liitto tarvitsisi projektin, jossa voitaisiin luoda Ruotsiin shakkikulttuuria. Sitä paitsi tällainen projekti oli jo käynnissä: Schack4an.

Kuten nimestäkin voi päätellä, kyseessä on peruskoulun neljäsluokkaisille suunnattu hanke:

– Tässä kouluprojektissa shakkia hyödynnetään sosiaalisten ja älyllisten valmiuksien hankkimisessa. Aloin vastata tästä hallituksessa ja myöhemmin myös palkollisena, kun hanke laajeni kattamaan myös koulujen shakkikerhot. Lisäksi mukaan tuli syventäviä projekteja opettajille ja kouluille. Kymmenen vuoden ajan pääasiallisena tehtävänäni oli kehittää shakista pedagoginen työväline, joskaan en liioin hellittänyt otettani lahjakkuuksien parissa toimimisesta.

Hyvä työ herätti ansaitusti myös kansainvälistä kiinnostusta:

– Vuonna 2014 aloitin puheenjohtajana Euroopan Shakkiliiton ECU:n Education-hankkeessa, jossa on kyse shakin kehittämisestä Euroopan kouluissa.Tätä nykyä johdan myös Fiden tutkimusta koulushakista maailmanlaajuisessa katsannossa.

Jesper Hall vastaa myös metodikehityksestä Fidessä, joten työtä on ollut toisinaan liikaakin:

– Jäin keväällä pois työstäni Ruotsin Shakkiliitossa, kun kansainväliset tehtäväni alkoivat niellä aivan liiaksi aikaa. Nythän Norjan lahjakkuuksiin keskittyminen on tärkeimpiä työtehtäviäni.

Hallia vie eteenpäin opettamisen ja oppimisen haaste:

– Haluan ymmärtää, miten shakkia parhaiten voisi opettaa, olipa kyse huippulahjakkuuksista tai shakista muun oppimisen apuvälineenä. Motivaatiooni vaikuttaa varmasti myös hyvät valmiuteni nuorten parissa työskentelyyn, olenhan saanut teatteriohjaajan koulutuksen, toiminut monissa projekteissa ja kilpaillut huipputasolla Ruotsin mestaruusturnauksista Bundesligaan.

Vaikuttamisen halu on myös tärkeä tekijä:

– Uskon todella, että shakki voi olla suureksi avuksi esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille. Shakista he saavat ajatteluunsa välineitä ja valmiuksia tulevaa elämää varten. Parhaita onnistumisen hetkiä olen kokenut nähdessäni lasten kasvavan henkisesti ja saavan shakin myötä kauan kaipaamaansa itseluottamusta.

Luovana henkilönä Hall näkee tässä yhtymäkohtia omaan elämäänsä:

– Shakki on opettanut minua jäsentämään ajatteluani, mutta myös olemaan luova ja avoin odottamattomille ratkaisuille. Ennen kaikkea olen oppinut sen, että minkäänlaisia oikopolkuja ei ole tulosten saavuttamiseksi, vaan kaikessa on aina kyse kovasta työstä. Tämä pätee myös luovaan toimintaan, kirjoittamiseen yms.

Jesper Hall jos kuka sen tietää, sillä shakkivalmentajalta on 2000-luvun mittaan ilmestynyt toistakymmentä kirjaa. Tuotantoon kuuluu niin shakkihistoriaa, kaunokirjallisuutta kuin kaikenikäisille tarkoitettuja shakkioppaitakin.

Vaikka Hall on tutkaillut ennen muuta shakin ja kulttuurielämän välisiä yhteyksiä kirjoittamalla mm. Hjalmar Söderbergin ja Frans G. Bengtssonin shakkiharrastuksesta, hän ei halua käydä määrittelemään shakkia liiaksi mihinkään suuntaan:

– Useinhan tätä on minultakin kysytty, shakin syvintä olemusta. En oikein tiedä, mitä vastaisin, tuntuu kuin pelimme karttaisi kaikkia määritelmiä. Huipputasolla shakki on eittämättä urheilua, mutta yhtä hyvin sitä voi käyttää pedagogisena apuvälineenä tai pitää taidemuotona. Nyttemmin olenkin oppinut vastaamaan kysymykseen ytimekkäämmin: shakki on shakkia.