Sukupuolten välinen tasa-arvo ei vieläkään toteudu suomalaisessa työelämässä Suomi sijoittuu useissa tasa-arvoa mittaavissa tutkimuksissa kärkimaihin, ja Pohjoismaat ylipäätään ovat monissa asioissa tasa-arvon edelläkävijöitä. Työelämässä tasa-arvo ei kuitenkaan aina toteudu, ja sukupuolten välinen eriytyminen asemassa, palkassa ja arvostuksessa näkyvät yhä tänä päivänä.

Segregaation, eli sukupuolten mukaisen eriytymisen, purku –hankkeen suunnittelija Anne-Mari Hietaharju kertoo naisten ja miesten hakeutumisen eri aloille olevan syvällä rakenteissa ja sukupuolia koskevissa odotuksissa.

”Esimerkiksi tietyt toimialat ovat selvästi nais- tai miesenemmistöisiä. Naiset ja miehet sijoittuvat myös usein eri sektoreille ja johtotehtävissä on edelleen enemmän miehiä kuin naisia”, Hietaharju kertoo.

Nuorten toiveammatit mukailevat yhä nykyäänkin näitä tilastoja. Nuoret naiset hakeutuvat usein sosiaali- ja terveysalalle ja miehet taas tekniikan aloille.

”Nuoria naisia saatetaan herkemmin ohjata sotelle, koska naisia voidaan pitää hoivaavampina. Siinä pätee edelleen tietyt stereotypiat", hän kertoo.

Naisia on kuitenkin viime vuosina hakeutunut yhä enemmän miesvaltaisille tekniikan aloille.

”Se voi johtua siitä, että asiaan on kiinnitetty paljon huomiota julkisessa keskustelussa. Aihe on paljon esillä ja on koettu tärkeäksi saada naisia tekniikan aloille. Esimerkiksi tällaiset hankkeet kuin Mimmit koodaa, tuovat naisia tekniikan alalla näkyvämmiksi", Hietaharju nostaa.

Työnantajan harjoittama viestintä on erittäin tärkeää työnhakutilanteessa

Sukupuolittuneet ammattinimikkeet, esimerkiksi palomies, voivat edelleen vaikuttaa ihmisten yleisiin asenteisiin. Moni organisaatio on nykyään herännyt tähän työpaikkailmoituksissaan. Useat työpaikat käyttävätkin syrjintää ehkäistäkseen anonyymiä rekrytointia työnhaun ensimmäisessä vaiheessa.

Hietaharju korostaa myös kuvallisen viestinnän merkitystä rekrytoinnissa.

”Jos haetaan esimerkiksi lääkäriä, on tärkeää huomioida, onko työpaikkailmoituksen kuvassa, vaikka kolme miesoletettua vai erilaisia ihmisiä eri taustoista", sanoo Hietaharju.

Naisjohtajuus on tätä päivää

Naisia arvostetaan nykyään ihan eri tavalla.

Fagerholm nostaa esiin Me too –liikkeen, joka on edesauttanut sitä, että yleisesti ihmisten jutut ovat siistiytyneet.

“Jos miettii vaikkapa tehdasympäristöä, ei enää ole kauheasti tyttökalentereita seinillä”, naurahtaa Fagerholm.

Omasta sukupuolesta on ollut sekä haittaa että hyötyä

Fagerholm myöntää, että on joutunut todistelemaan omaa osaamistaan naisjohtajana.

“Tämän huomasin jo opiskellessani insinööriksi naisena miesvaltaisella alalla”, hän kertoo.

Hän kuitenkin huomauttaa, että on naiseudesta ollut joissain tilanteissa hyötyäkin.

“Jos on 20 miestä ja yksi nainen niin kyllähän se yksi nainen sieltä porukasta yleensä huomataan. Ainahan jokaisen täytyy näyttää oma osaamisensa siinä itse työssä, olipa sitten mies tai nainen”, muistuttaa Fagerholm.

Miesgynekologi on nykyään harvinaisuus

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Henri Sova kertoo, että ei ole kokenut syrjintää työskennellessään miehenä naisvaltaisella alalla.

“Lääketieteellisessä yleislääkäriksi valmistuvat ovat aika lailla puolet kumpaakin sukupuolta, mutta opiskeluaikana erikoistuessani naistentauteihin, sukupuolijakauma on suurin piirtein 95/5 eli naisia on selvästi enemmistö”, kertoo Sova.

Sova sanoo, että naistentautien puolella yleisesti ihmetellään, miten jakauma onkin niin hajautunut kuin se nykypäivänä on. Hän ei koe, että sukupuolijakaumalla olisi erityisesti vaikutusta työyhteisöön.

“Vielä 20–30 vuotta sitten jakauma oli naistentautien puolellakin tasainen”, hän kertoo.

Luottamus täytyy ansaita

Miesgynekologina työskentelevä Sova kertoo, että palaute mitä hän työstään saa, ei liity suoranaisesti hänen sukupuoleensa.

“Palaute liittyy siihen työhön mitä tehdään ja miten sen on hoitanut. Palaute ei ole sukupuolittunutta. Harvemmin kommentoidaan, että olipa mukavaa, kun oli miesgynekologi”, Sova naurahtaa.

Harvemmin kommentoidaan, että olipa mukavaa, kun oli miesgynekologi.

Hän kertoo, että on joitain tilanteita, jossa naisasiakas on jännittänyt miesgynekologia ja on saattanut vastaanotossa sanoa, ettei halua miespuolista lääkäriä.

“Yleensä ensin kerrotaan, että sairaalassa ei käytännön syistä ole mahdollisuutta vaihtaa lääkäriä, yleensä ylimääräisiä naislääkäreitä ei siltä varalta ole. Monesti tällaiset tilanteet ratkeavat, kun potilaan kanssa juttelee ja hän kokeekin lopulta tilanteen hyväksi ja turvalliseksi”, hän sanoo.

Heidi Fagerholmin kuva: Antti J. Leinonen/OAMK

Tekijät: Noora Ruuska ja Juulia Korkiakangas