81-vuotias eläkeläinen Tuula Rokosa asuu omassa kodissaan, mutta tarvitsee arjessaan apua. Kotihoito käy Rokosalla kolmesti päivässä. Hoitaja annostelee ja antaa lääkkeet, lämmittää ruokaa, auttaa peseytymään ja käy kaupassa.
Käytännössä kotihoito auttaa kaikissa päivittäisissä, arkisissa toiminnoissa. Kotihoitoon voi sisältyä muutakin arjen tukea, kuten siivous- ja ateriapalveluita sekä kuntouttavaa toimintaa. Rokosa hyödyntää myös näitä palveluita.
Siivoaminen ja ruoanlaitto ovat tuottavat haasteita kipujen vuoksi, ja kerran viikossa käyvä jumppari ylläpitää hänen liikkuvuuttansa.
Kotihoito nähdään hyvänä vaihtoehtona
Yleisimmin ikäihminen päätyy kotihoidon avun piiriin omaistensa toimesta. Oulun kaupungin Keskisen kotihoidon alueen palveluvastaava, Henri Heikkinen avaa: ”Lapset huomaavat, ettei oma vanhempi enää fyysisesti suoriudu päivittäisistä toiminnoista.”
Yhteyttä otetaan esimerkiksi kaupungin palveluohjaukseen, jossa asiakkaan tarpeita kartoitetaan ja sen kautta palveluita aletaan käynnistelemään ja viemään eteenpäin.
Heikkisen mukaan pääsääntöisesti ihmiset ottavat apua mielellään vastaan, eikä kotihoitoa vierasteta. Silti hän huomauttaa, että tilanteet voivat vaihdella. ”Joskus asiakas voi kokea, ettei tarvitse mitään apua, mutta omaiset saattavat silti olla huolissaan”, Heikkinen selittää.
Esimerkiksi muistisairas voi kieltää sairautensa ja kokee pärjäävänsä yksin, vaikka todellisuudessa tarve voi olla hyvinkin suuri.
Mitään yksittäistä vaikeaa tapausta Heikkinen ei muista, mutta kertoo, että joskus hoitaja on saatettu käännyttää ovelta takaisin. Usein tällaisistakin tilanteista selvitään, sillä on luonnollista, että vierailuun tottumiseen kuluu aikaa.
”Ihmiset kuitenkin haluavat asua kotonaan mahdollisimmat pitkään, joten kotihoito mielletään turvalliseksi ja hyväksi vaihtoehdoksi”, Heikkinen lisää.
Hänen mielestään avun saaminen on mukavaa ja hoitajat ovat kaiken lisäksi seurallisia. ”Heillä on usein vain niin kova kiire”, Rokosa lisää hymyillen.
Credits:
Kaikki kuvat: Ida Ekroth