Loading

Sijoitussuunnitelman laatiminen Random walker

Sijoittamisessa kaikki alkaa sijoitussuunnitelman laatimisella. Suunnitelman puuttuminen on yksi suurimmista syistä epäonnistuneelle sijoitustoiminnalle. Sijoitussuunnitelma auttaa pitämään fokuksen olennaisessa ja katseen kiinni tavoitteessa silloin kun maailma ympärillä näyttää romahtavan ja osakekurssit syöksyvät alas.

1) Sijoitustoiminnan tavoite

Sijoitussuunnitelman ensimmäinen vaihe on sijoitustoiminnan tavoitteen asettaminen. Esimerkkejä tavoitteista:

- Säästän ensi kesän lomamatkaa varten

- Säästän auton ostoa varten

- Haen lisätuottoa pankissa oleville rahoilleni

- Haluan taloudellisesti turvatun tulevaisuuden

- Haluan rahan tekevän töitä puolestani

- Haluan taloudellisesti riippumattomaksi

Tavoite vaikuttaa allokaatioon eli siihen mihin sijoitusinstrumentteihin varat kohdennetaan.

2) Riskinsietokyvyn määrittäminen

Riskinsietokyky määrittää sijoittajan perusallokaation eli sen kuinka suuri osa varoista kohdennetaan osakkeisiin ja kuinka suuri osa korkoinstrumentteihin (tai pankkitilille). Korkean riskinsietokyvyn omaava sijoittaja voi painottaa korkean tuotto-odotuksen (korkean riskin) sijoituksia. Matalan riskinsietokyvyn omaavan sijoittajan tulee painottaa matalan tuotto-odotuksen (matalan riskin) sijoituksia. Sijoittamisessa riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä. Ilman riskinottoa ei siis voi saada tuottoa. Sijoittamisessa riski tarkoittaa sijoitetun pääoman arvon heilahtelua ja rahallisen tappion mahdollisuutta (lue lisää riskin ja tuoton suhteesta täältä).

Riskinsietokykyyn vaikuttavia tekijöitä:

- Sijoitushorisontti

- Varallisuus ja tulot

- Riskinottohalu

- Sijoitustietämys

Kun sijoitushorisontti on pitkä, lyhyen aikavälin arvonheilunta ei haittaa, ja sijoitukset voi tehdä riskipitoisempiin kohteisiin. Riskinsietokyky riippuu sijoitushorisontin pituuden lisäksi myös esimerkiksi sijoittajan osaamisesta ja luontaisesta riskinottohalusta. Sijoittamisen perusteet hallitseva ja kylmähermoinen sijoittaja osaa suhtautua tyynesti markkinoiden ajoittain hyvinkin kaoottiselta tuntuvaan menoon.

3) Allokaatio ja tuotto-odotuksen määrittäminen

Allokaatio eli varojen kohdentaminen eri sijoitusinstrumentteihin (sijoitusluokkiin, omaisuusluokkiin) vaikuttaa merkittävästi sijoittajan tuotto-odotukseen. Tutkimusten mukaan allokaatiopäätös selittää 91 prosenttia sijoittajan saamasta tuotosta. Osakevalintojen ja ajoittamisen vaikutus on hyvin pieni. Jos riskinsietokyky sen mahdollistaa, sijoittajan kannattaa keskittyä parhaiten pitkällä aikavälillä tuottavaan sijoitusluokkaan eli osakkeisiin. Koska sijoitusaika pienentää riskiä, nuoren sijoittajan kannattaa pitää osakepaino korkeana. Pitäessään rahansa pankkitilillä tai heikosti tuottavissa korkosijoituksissa, sijoittaja jää paitsi osakkeiden tuottopotentiaalista.

Sijoitushorisontin vaikutus suositeltavaan osakepainoon (lähde: Larry Swedroe & Kevin Grogan - Your Complete Guide to a Succesfull and Secure Retirement):

Kuten todettu, myös sijoittajan luontaisella riskinottohalulla on suuri vaikutus riskinsietokykyyn ja sitä kautta salkun optimaaliseen osakepainoon. Toiset sijoittajat sietävät luontaisesti enemmän salkun heiluntaa kuin toiset ja voivat näin ollen pitää korkeampaa osakepainoa .

Riskinottohalun vaikutus suositeltavaan osakepainoon (lähde: Larry Swedroe & Kevin Grogan - Your Complete Guide to a Succesfull and Secure Retirement):

Jos salkku sisältää vain osakkeita, sijoittajan on kyettävä sietämään jopa 60 prosentin pudotus salkun arvossa. Vain harva on tähän valmis, joten useimmille 100 prosentin osakepaino ei ole optimaalisin vaihtoehto (lue lisää salkun optimaalisesta osakepainosta täältä).

Varojen allokointi eri kohteisiin (hajauttaminen) pienentää myös sijoittamiseen liittyvää riskiä. Eri omaisuusluokat kehittyvät yleensä eri suuntiin, joten salkun heilunta pienenee. Hajauttaa voi esimerkiksi seuraavilla tavoilla (lue lisää hajattamisesta täältä):

- Sijoitusluokittain

- Toimialoittain

- Maantieteellisesti

- Ajallisesti

Tässä kohtaa sijoitussuunnitelmassa voi ottaa kantaa myös sijoitustyyliin (aktiivinen osakepoiminta, passiivinen indeksisijoittaminen vai ydin-satelliitti-malli, lue lisää täältä) ja tarkemman tason strategioihin (laatu-, arvo-, pienyhtiöstrategia jne.).

Kun sijoittaja on määrittänyt itselleen sopivan allokaation (osake- ja korkopainon), hän voi määrittää sijoitussalkkunsa pitkän aikavälin tuotto-odotuksen.

Esimerkki: Sijoittaja allokoi varoistaan 80 prosenttia osakkeisiin ja 20 prosenttia korkosijoituksiin. Hän odottaa osakkeiden tuottovan keskimäärin 10 prosenttia vuodessa. Korkosijoitusten tuotto-odotukseksi hän arvioi 5 prosenttia vuodessa. Salkun tuotto-odotus on tällöin 9 prosenttia vuodessa (80 % x 10 % + 20 % x 5 %).

Sijoitussuunnitelmassa tulisi ottaa kantaa myös siihen pidetäänkö allokaatio staattisena vai lasketaanko osakepainoa jäljellä olevan sijoitushorisontin kaventuessa. Osakepainoa pudottamalla varaudutaan tuottojen sekvenssiriskiin (osakemarkkinan romahdus ja salkun sulaminen heti sen jälkeen kun tavoiteltu pääoma on saavutettu).

Myös salkun tasapainottamisen frekvenssi tai raja-arvot tulee suunnitella etukäteen. Tasapainottamisella tarkoitetaan allokaation palauttamista riskinsietokyvyn mukaiseksi. Näin sijoittaja välttää pitkän aikavälin tuottoa heikentävän tyyliliukuman (salkun painottuminen viime aikoina hyvin tuottaneisiin, mutta tuotto-odotukseltaan heikentyneisiin, omaisuusluokkiin). Tasapainotuksen voi tehdä esimerkiksi 1-3 vuoden välein riippuen siitä, kuinka vahvasti sijoittaja uskoo lyhyen aikavälin momentumiin. Toinen vaihtoehto on tehdä tasapainotus vain silloin, jos tietyt ennalta määritetyt raja-arvot ylittyvät. Raja-arvona voi olla esimerkiksi 5 prosenttiyksikön muutos omaisuusluokan painossa. Jos osakepaino nousee hyvän osakemarkkinakehityksen myötä 80 prosentista 85 prosenttiin, korkosijoituksia lisätään niin, että alkuperäinen osakeallokaatio saavutetaan.

4) Budjetin laatiminen

Sijoitussuunnitelman noudattaminen ja säännöllinen sijoittaminen edellyttävät budjetin laatimista. Budjetin laatiminen puolestaan edellyttää tulojen ja menojen kuukausiseurantaa. Ilman seurantaa säästöön ei yleensä tahdo jäädä yhtään mitään.

Karkeasti menot voidaan jakaa asumiseen, autoon ja yleisiin elämiskustannuksiin. Asuminen pitää sisällään vuokran, autopaikan, veden, sähkön, internetin, puhelimen, sisustuksen ja kodinelektroniikan. Auto pitää sisällään bensiinin, huollot, katsastukset, vakuutukset ja verot. Elämiskustannuksiin kuuluvat ruoka, hygienia, ravintolat, kahvilat, viihde, vaatteet ja harrastukset.

Tässä vaiheessa on tarkoitus määrittää omaan tulotasoon nähden tasapainoinen kuluttamisen ja säästämisen suhde. Eläminen "kädestä suuhun" tarkoittaa ennemmin tai myöhemmin vaikeuksia. Jos kuluseuranta näyttää, ettei kulujen jälkeen jää palkasta mitään yli, kuluja on syytä karsia, jotta oikea tasapaino saavutetaan. Kulujen karsinta on helppo tehdä, jos kulut jakaa välttämättömyys- ja elintasokuluihin. Välttämättömyydet on pakko hankkia, mutta elintasosta on kaikilla varaa tinkiä. Karsimalla elintasokuluja, sijoituksiin jää enemmän rahaa.

Sijoittajan kannattaa varautua etukäteen osakemarkkinoiden laskukausiin budjetoimalla hieman tavallista suurempi sijoitussumma näiden ajanjaksojen varalle. Tämän tyyppisen value averaging -strategian on todettu parantavan sijoittajan pitkän aikavälin tuottoa verrattuna perinteiseen cost averaging -strategiaan (sama sijoitussumma joka kuukausi).

5) Salkun kehityksen ennustaminen

Suunnitteluprosessin viimeisessä vaiheessa on tarkoitus ennakoida sijoitussalkun kehitys edellä määritettyjen tietojen perusteella. Näin sijoittaja saa hyvän arvion siitä, missä ajassa hän tavoitteensa saavuttaa (jos kyseessä on tietyn suuruisen pääoman kasvattaminen). Jos tavoite liittyy esimerkiksi mukavampiin eläkepäiviin, saadaan tässä vaiheessa myös arvio siitä, kuinka suurista sijoitustuloista voidaan nauttia eläkkeellä.

Seuraavaan taulukkoon on laskettu salkun arvon kehitys sijoitettavasta kuukausierästä ja keskimääräisestä vuosituotosta riippuen. Todellisessa elämässä salkku ei tietenkään kehity tasaisesti, mutta tällä ei ole merkitystä pitkän aikavälin lopputulokseen. Käytä taulukkoa apuna, kun mietit kuinka paljon ja kuinka pitkään sinun tulee sijoittaa tavoitteeseen päästäksesi.

Esimerkki sijoitussuunnitelmasta

Sijoitustoiminnan tavoitteena on taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen. Riskinsietokyky on melko korkea perustuen pitkään sijoitushorisonttiin sekä taloudelliseen ja psykologiseen kykyyn sietää sijoituskohteiden lyhyen aikavälin arvonheiluntaa. Riskinsietokyvyn mukainen allokaatio sisältää 80 prosenttia osakkeita ja 20 prosenttia korkosijoituksia. Osakeallokaatio toteutetaan indeksirahastoilla globaalisti hajauttaen (eri maantieteellisten alueiden markkina-arvojen mukaisilla painoilla). Korkoallokaatio sisältää sekä valtionlainoja että korkean luottoluokituksen yrityslainoja euroalueelta keskipitkällä maturiteetilla (5-10 vuotta). Salkun pitkän aikavälin tuotto-odotus on 9 prosenttia vuodessa ja budjetin mukainen kuukausisijoitus 1 000 euroa, joten tavoitteen saavuttaminen on mahdollista 20 vuodessa. Salkun loppuarvo on lähes 700 000 euroa ja sen tuotto kattaa nykyisen kulubudjetin (hyvin turvallisella 3,5 prosentin nostosäännöllä).

R.W.

Lue lisää sijoitussuunnitelman laatimisesta:

Sijoitussuunnitelma luo pohjan sijoitusmenestykselle

Sijoitussuunnitelman laatimisprosessi

Lue lisää salkun rakentamisesta:

Optimaalisen sijoitussalkun rakentaminen, osa 1

Optimaalisen sijoitussalkun rakentaminen, osa 2

Jos olet kiinnostunut sijoitustoiminnan suunnittelusta ja salkun rakentamisesta laajemmin, suosittelen tutustumaan myös tähän Jim Dahlen (White Coat Investor) kattavaan blogikirjoitukseen.