Suomen luonnosta löytyy runsas villivihannessato. Salaatti-, mauste- ja yrttijuoma-aineksia voi kerätä helposti lähiluonnosta.
Luonnonyrtit ovat poimittavissa jo varhain keväällä. Keruuaika on kuitenkin lyhyt, sillä kasvien vihreät osat ovat parhaimmillaan ennen kukintaa. Monista villikasveista hyödynnetään myöhemmin kesällä kukat, kerätään siemenet ja jopa juurista voi saada ravintoa. Villivihannesten ja -yrttien keräilijöitä kiinnostaa monesti kokonaisvaltainen hyvä olo, jonka saa luonnossa liikkumisesta, villivihannesten keräämisestä ja niiden syömisestä.
Luonnontuotekouluttaja ja keruutuotetarkastaja Annikka Kujala sanoo villiyrttikauden olevan alkamassa.
”Tällä hetkellä villiyrtit ovat niin pieniä, että niitä kyllä jo löytyy tuolta, mutta ne ovat ensinnäkin vaikea tunnistaa ja toiseksi niistä ei paljon saisi syötävää.”
Kujala muistuttaa, että toukokuun puoleen väliin mennessä kaikki villiyrtit ovat jo kerättävissä, mutta jo aikaisemmin kannattaa leivän päälle maistiaisia keräillä. Hänen mukaansa ensimmäisiä luonnosta kerättäviä villikasveja ovat muun muassa siankärsämö, vuohenputki, nokkonen ja voikukka.
”Monilla Suomessa on perinteisesti tietoa marjoista, jotkut tuntevat sieniä, mutta villiyrtit ovat viimeisen viidentoista vuoden aikana alkaneet herättää kiinnostusta enemmän”, Kujala arvioi. ”Niillä henkilöillä, jotka ovat tottuneet liikkumaan luonnossa ja käyttämään marjoja ja sieniä, on matalampi kynnys lähteä villiyrttien maailmaan.”
Kerätä voit esimerkiksi
Toukokuussa
- voikukan lehdet
- siankärsämön lehdet
- karhunputken lehdet (varo myrkyllistä näköislajia)
- koiranputken lehdet (varo myrkyllistä näköislajia)
Kesäkuussa
- kuusen- ja männynkerkät
- maitohorsman lehdet
- nokkosenlehdet
- koivunlehdet
- vadelmanlehdet
Heinäkuussa
- lillukanlehdet
- mustikanlehdet (ennen marjojen kypsymistä)
- mesiangervo
Villiyrtit ovat ravintorikkaita
Villiyrteissä on paljon hyviä ravintoaineita. Nokkonen esimerkiksi sisältää runsaasti fosfaattia, rautaa, K-vitamiinia ja karotenoideja. Voikukassa taas on vähemmän nitraatteja kuin vaikka viljellyssä salaatissa, ja sen lehdet sisältävät betakaroteenia, B-, C-, K1- ja D-vitamiinia, rautaa ja kaliumia. Villiyrttejä kannattaa syödä kasvisten tavoin, sillä ne syrjäyttävät ruokavaliossa mahdollisesti epäterveellisempiä ruoka-aineita.
Kujala vertaa villikasveja jalostettuihin tuotteisiin, joissa jalostuksen tarkoitus ei ole niinkään ravintoarvojen säilyttäminen, vaan esimerkiksi hallan kestävyyden tai sadon suuruuden lisääminen.
”Villiyrtit maastossa on ihan itse päättäneet, että missä ne kasvavat, ja ne kasvavat sellaisissa paikoissa, missä on niille hyvä maaperä ja josta ne saavat hyvät kivennäis- ja ravintoaineet itseensä kerättyä.”
Sen lisäksi että luonnon antimet ovat ravintorikkaita, ne ovat myös puhtaita ja edullisia. Villiyrttien avulla ruokavaliosta voi tehdä monipuolisemman ja terveellisemmän. Villiyrtit ovatkin herkullinen lisä ruokavalioon. Niitä voi myös säilöä kuivaten, pakastaen tai uuttamalla talvea varten.
Villiyrttejä voi kerätä lähes missä vain
Metsähallituksen mukaan jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen mahdollisuutta käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Niistä nauttimiseen ei tarvita maanomistajan lupaa, eikä niistä tarvitse maksaa. Jokamiehenoikeutta käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä. Villiyrttien suhteen on kuitenkin enemmän rajoituksia kuin sienten ja marjojen keräilyssä. Kuusen- ja männynkerkät eivät kuulu jokamiehenoikeuksien piirin, ja näitä kerättäessä pitää olla maanomistajan lupa.
Kujalan mukaan jokamiehenoikeus antaa mahdollisuuden kerätä villiyrttejä lähes missä vain.
”Ei saada toki pihapiiriin mennä eikä viljelyksille eli jos on toisen tulonhankinnasta kyse, niin silloin ei ole asiaa toisen maille”, hän neuvoo. ”Puhtailta paikoilta kerätään tietenkin eli noin sadan metrin päästä isommista teistä ja pienemmistä teistä 50 metrin päästä.”
Oulussa villiyrttejä voi löytää ja kerätä jopa kaupungin keskustan alueelta. ”Hietasaaressa uskaltaisin kerätä ihan huoleti”, Kujala naurahtaa.
Credits:
Teemu Parviainen