Loading

Kun liikuntapaikkana on kartta KUVAT JA TEKSTI: rIINA kOSKIKERO

Suunnistus on monipuolinen laji, jossa ei tule koskaan täysin valmiiksi. Pehmeät mättäät ja kiviset rinteet haastavat metsässä suunnistavaa fyysisesti. Henkistä haastetta puolestaan tuo rastiväleillä eteneminen. Suunnistajan on käytettävä hyväkseen ongelmanratkaisukykyään löytääkseen parhaan reitin rastilta toiselle ja pysyäkseen suunnittelemallaan reitillä.

Syyskuun viimeisenä torstaina Tahkokankaalla, käytöstä poistetun palvelutalon parkkipaikalla lähes jokainen ruutu on täyttynyt autoista. Jo tunnin ajan käynnissä ollut Oulurastin järjestämä kuntosuunnistustapahtuma on kerännyt paikalle runsaasti väkeä. Auton vierellä vilkuilen vielä kerran harmaalle taivaalle ja punnitsen sateen mahdollisuutta. Parkkipaikkojen vähyydestä päätellen sään harmaus ei ole hätkähdyttänyt tapahtumaan osallistuvia.

Suuntaan parkkipaikan läpi kohti sisäpihalla olevaa kartanmyyntiä, jossa olen sopinut tapaavani tapahtumaa järjestämässä olevan Mervi Holster-Hemmin. Kävellessäni kohti rakennusta näen, kuinka suunnistajia saapuu jo maaliin. Tunnelma on iloinen ja rauhallinen. Ihmiset tuntuvat olevan tuttuja toisilleen.

Holster-Hemmi kertoo, että suurin osa tapahtumaan osallistujista saapui paikalle jo tapahtuman alussa. Ensimmäisenä saapuivat seniorisuunnistajat ja lapsiperheet.

Mervi Holster-Hemmi jakoi karttoja osallistujille syksyn viimeisessä suunnistustapahtumassa.

Tarkastelemme Holster-Hemmin kanssa suunnistuskarttoja, ja hän kertoo, että suunnistajille kartta toimii liikuntapaikkana, mutta monesti ihmiset unohtavat kuinka suuri työ yhden kartan tekemisen takana on. Ennen kuin rastikartat saadaan suunnistajien käsiin, täytyy ne päivittää paikkaansa pitäviksi. Tämän tehtävän hoitavat kartoittajat. Useimmat seurat tekevät kartat pääosin talkootöinä, mutta kartoitusta tekee työkseen myös muutamia toimijoita Suomessa. Holster-Hemmi kertoo, että SK Pohjantähdellä on muutamia omia kartoittajia. Kun kartat ovat valmiit, on ratamestarin vuoro suunnitella radat ja rastien paikat. Ennen karttojen painamista on ratamestarin käytävä vielä maastossa tarkistamassa rastien paikat ja niiden toimivuus. Ratamestarin tehtäväksi jää myös viedä rastiliput paikoilleen maastoon ennen suunnistustapahtuman alkamista.

Karttojen tekemisen ja ratojen suunnittelun lisäksi suunnistusseuran vapaaehtoiset vievät rastipisteille suunnistajien oman suunnistusajan seurantaan tarkoitetut leimasimet, myyvät karttoja lähtöpisteellä ja kirjaavat maaliin tulleiden tulokset Oulurastin sivuilta löytyvään tulospalveluun. Tapahtuman päätteeksi vapaaehtoiset käyvät vielä metsässä keräämässä leimasimet pois rastipisteiltä.

Valmiina lähtöön

Paikalle saapuu illan ratamestarina toiminut Ville Kosola, joka lupautuu lähtemään kanssani rasteille. Saamme Holster-Hemmiltä muovitaskuihin laitetut kartat ja punaiset emit kilpailukortit. Holser-Hemmi kertoo, että jos omasta suunnistuksestaan haluaa ottaa ajan, on kilpailukorttia leimattava leimasimissa, joita löytyy jokaiselta rastipisteeltä. Korttia leimataan siis jokaisella rastipisteellä ja maaliin tullessa tiedot siirtyvät kortilta suoraan tietokoneelle, josta ne kirjataan tapahtuman jälkeen Oulurastin sivuilta löytyviin tilastoihin. Korttien avulla seurataan myös tapahtumien kävijämääriä. Kortin käyttö ei kuitenkaan ole pakollista, joten aivan tarkkoja kävijämääriä ei tapahtumista tiedetä.

SK Pohjantähden jäsenenä jo pitkään ollut Ville Kosola toimi syyskauden viimeisen suunnistustapahtuman ratamestarina.

Ennen metsään lähtemistä Kosola opastaa, kuinka karttaa kuuluisi pitää oikeaoppisesti kädessä. Paras tapa on pitää karttaa niin, että se mahtuu yhteen käteen. Neljään osaan taitettuna kartta on huomattavasti helpompi lukea, etenkin juostessa. Saamme vielä ystävälliseltä suunnistajalta lainaksi kompassin, ja Kosola näyttää miten kompassin avulla voi kartasta katsoa pohjoisen.

Koska olemme entisen palvelutalon sisäpihalla, voimme varmistaa sijaintimme kartasta myös ympärillä olevien rakennusten avulla. Kun kartta on saatu oikein päin, lähdemme suuntaamaan kohti metsän reunaa.

Suunnitelma ja ennakointi

Kun tarkastelimme Holster-Hemmin kanssa ratakarttoja kuvaili hän suunnistusta ongelmanratkaisuksi, jossa jokaisen rastivälin olevan ikään kuin tehtävä, joka suunnistajan on ratkaistava. Ratamestari voi haastaa suunnistajaa esimerkiksi erilaisilla reitinvalintaväleillä, eli laittamalla rastin sellaiseen paikkaan, jonne johtaa useampi eri reitti, ja suunnistajan on pääteltävä mikä niistä on paras.

Kosola kertookin, että aina kannattaa löytää mahdollisimman selkeä ja suora reitti. Suorin reitti ei välttämättä kuitenkaan aina ole se paras ja nopein reitti, ja joskus voi olla järkevämpää kiertää rastille polkuja pitkin. Jos matkalla on esimerkiksi hankalakulkuista tiheikköä tai kostea suo voi polkujen seuraaminen olla nopeampaa. Reitin valintaa tehdessä on hyvä ottaa huomioon oma taitotaso, Kosola muistuttaa. Hieman kokeneempi suunnistaja voi poiketa polulta ja suunnistaa rastivälin kompassia hyödyntäen, kokemattomamman puolestaan kannattaa kulkea polkuja.

Suunnistaessa suorin reitti ei välttämättä ole aina se paras reitinvalinta. Joskus voi olla viisaampaa kiertää rastille polkuja pitkin.

Saavumme metsän reunaan lähtöpisteelle, jossa tarkistamme uudelleen sijaintimme kartasta ja etsimme ensimmäisen rastin sijainnin. Joudun pyörittelemään karttaa hetken kädessäni, kunnes saan sen taas oikein päin. Matka ensimmäiselle rastipisiteelle ei ole kovin pitkä. Vielä ennen metsään lähtemistä on kuitenkin hyvä tehdä suunnitelma, miten rastille aiotaan edetä. Tällä kertaa reitin valinta on helppoa tehdä, sillä ensimmäinen rasti sijaitsee metsään johtavan polun vierellä.

Matkalla kohti ensimmäistä rastia vastaan pyöräilee mies, joka tervehtii kohteliaalla nyökkäyksellä. Kosola kertoo Tahkokankaan olevan kaupunkia lähinnä oleva metsä. Metsässä on rauhallista, eikä muita suunnistajia näy.

Metsän hämärtyessä

Ensimmäinen rasti löytyy helposti. Metsä alkaa jo hieman hämärtyä, mutta päätämme jatkaa matkaa vielä toiselle rastille. Vaihtoehtoja seuraavan rastivälin kulkemiseen on jo useampia. Kompassin puuttuessa päädymme kuitenkin kulkemaan turvallisesti polkuja pitkin.

Juttelemme matkalla Kosolan suunnistusharrastuksesta ja ratamestarin työstä. Kosola kertoo suunnitelleensa ensimmäisen ratansa jo 16-vuotiaana. Saavumme polulla kohtaa, josta meidän täytyisi ylittää oja ja jatkaa matkaa syvemmälle metsään johtavaa polkua, jotta pääsisimme seuraavalle rastille. Kello alkaa kuitenkin olla jo paljon, joten emme jatka matkaamme tällä kertaa enää pidemmälle, vaan palaamme takaisin lähtöpaikkaamme.

Seitsemän aikaan illalla palvelutalon sisäpihalla on jo hiljaista. Karttojen myyni on päättynyt. Tulospalvelussa työskentelevä vapaaehtoinen kertoo, että metsässä on vielä muutamia suunnistajia palaamatta kierrokselta. Hän jaksaa vielä hymyillä, vaikka päivä on varmasti ollut pitkä ja ilta alkaa jo viilenemään. Palaan parkkipaikalle, jossa on enää yksittäisiä autoja.

Created By
Riina Koskikero
Appreciate

Credits:

Kuvat Riina Koskikero